Mä vieläkin pyyhin viimesiä kyyneleitä silmistä edellisen elokuvan jäljiltä. Elokuvassa psykiatri nimeltä Hector lähti etsimään sitä mitä on onnellisuus, hän matkasi Kiinaan, Afrikan kautta takaisin Amerikkaan. Hän tapasi ihmisiä, onnellisia ja onnettomia, kaikilla oli oma käsityksensä siitä mitä onnellisuus on, Hector koki mitä hulvattomimpia, pelottavia ja yllätyksellisiä kokemuksia. Toisille onnellisuus oli menestystä, toisille rakastetuksi tulemista, toiselle kutsumus ammatissa olemista, toiselle onnellinen vaimo oli tie onneen. Onnellisuutta ei voi millään määrittää, Hectorkin varmaan itse ymmärsi että onnellisuus on jokaiselle erilaista, se voi olla niin pienistä asioista kiinni, ettemme sitä välttämättä itse tajuakkaan. Lopulta Hectorin matkattua maapallon toiselle puolelle ja takaisin, ymmärsi hän että kaikki hänen onnellisuuteensa tarvittavat ainekset oli siellä mistä hän alun perin lähtikään.

Nykyajan maailmassa tunnumme olevan välillä liiankin kiireisiä miettimään omaa hyvinvointiamme, kuten Hectorin tapaama miljonääri sanoi, ettei hänen työmäärillään kerkeä miettimään mitä onnellisuus on, hän kerkeää olla ehkä onnellinen sitten eläkkeellä. Mutta onnellisuuden ei pitäisi olla tulevaisuudessa, ei voi vain odottaa että sitten kun sitä ja tätä, mutta entäs jos sitä ”sitten kun” aikaa ei tulekaan? Elämä pitäisi olla tässä ja nyt, löytää ne pienetkin onnellisuuden rippeet tästä päivästä. Jostain luin lauseen että eläisikö mieluummin pitkän ja onnettoman vai lyhyen ja onnellisen elämän? Onnellisuutensa kai voi melkeimpä itse valita.

Kuitenkaan onnellisuus ei tarkoita helppoa elämää; Kiinan vuorilla Hectorin tapaama munkki sanoi olevansa onnellinen koska on kokenut elämässään niin paljon hyvää kuin pahaakin. Vastoinkäymisten kautta ehkä ymmärrämme paremmin joidenkin asioiden todellisen arvon ja vastoinkäymiset ehkä auttavat meitä näkemään sen mitä onnellisuuteemme tarvitsemme. Monesti ymmärrämme jonkin asian arvon itsellemme vasta sitten kun olemme menettämässä tai jo menettäneet sen.

Kiinasta Afrikkaan matkan Hector teki lentäen neljällä eri koneella ja matkan yhteiskeston ollessa kaksi päivää. Viimeisessä koneessa hän istui naisen vieressä, jolla oli vauva sylissään. Kone oli vanha ja heiveröinen ja Hector pelkäsi sen putoavan. Nainen häntä lohdutti, että kone on ehkä vanha, mutta se tarkoittaa ettei se ole koskaan pudonnut. Tälle naiselle onnellisuus oli perhe ja läheiset ihmiset sekä bataattipata, jota Hector pääsikin maistaan. Onnellisuus voi koostua yhdessä olemisesta, yhdessä tanssimisesta ja juhlimisesta. Meidän tulisikin kerätä ympärillemme ihmisiä jotka tuottavat meille iloa ja jotka välittävät ja joista itse välitämme. Perhe voi nykyaikana tarkoittaa melkein mitä vain, sen voi itse määrittää ketkä omaan perheeseen kuuluu ja ketä pitää perheenään. Ei se ole verisukulaisuudesta kiinni tai siitä missä maassa asuu. Hyvät ystävät tekevät elämästä paremman, eikä heitä tarvi olla tusinoittain, yksi ihminen voi muuttaa elämää paljon tai itse voi olla se joka tuo toisen elämään hyvää.

Mä olen pitkään miettinyt, että mistä koostuu minun omat onnellisuuden aineet. Syyllistyn kyllä hyvin paljon siihen, että siirrän sitä tulevaisuuteen, vaikka tässä, tietokoneen ääressä istuessa, olisi jo monia syitä onneen. Ehkä mun elämä ei ole kaikilta osin kunnossa että voisin vielä olla täysin onnellinen, mutta toisaalta tuleeko se koskaan kunnossa olemaankaan? Se että odotan vain koulusta valmistumista ja sitä että ”elämä alkaa”, vaikka pitäisi tajuta sen jo alkaneen ja alkaa rakentaa onnellisuuttaan heti eikä kohta. Toisaalta kun alkaa paremmin miettimään niin en mä sentään onnetonkaan ole, mulla on hyviä kavereita koulussa, kiva koti, kani, ruokaa ja vapaus. Mähän olisin oikeastaan vapaa tekemään ja menemään mitä ja miten huvittaa, mikään ei sido mua mihinkään. Ehkä se että mä tiedän olevani vapaa, tekee musta onnellisen.

Helvetin syvällistä taas, mutta

Kuten Hectorkin lopulta ymmärsi, että hänellä oli onnellisuuden ainekset siellä mistä lähtikin, hän tarvitsi vain etäisyyttä nähdäkseen ne.  Ei onnellisuutta välttämättä tarvitse lähteä etsimään Kiinan vuoristosta, lämpimiltä hiekkarannoilta tai Afrikan viidakoista, sillä ehkä kaikki mitä tarvitset on tässä, ympärilläsi, lähelläsi. Ehkä se on kuppi kuumaa teetä, kävely pihalla, hyvä elokuva, joku tietty ihminen tai joku joka vain lämmittää palelevia varpaita tai joku jonka syliin voi päänsä huolettomana painaa. Ei onnellisuus ole mitään ihmeitä, se ei ole rakettitiedettä tai ydinfysiikkaa, se on jotain mitä jokainen voi tavoitella ja vaalia. Elokuvan lopussa sanottiinkin että jokaisella on oikeus ja velvollisuus olla onnellinen.

Tie onneen käy vatsan kautta.

i look like this when i saw a pizza.