Elokuva fifty shades of Grey; tarina erilaisuudesta, kontrollointi halusta, rakkaudesta vai kyvyttömyydestä rakastaa?

Näin eilen kaupan seinällä mainoksen kyseisestä elokuvasta, olen kuullut siitä paljon puhuttavan ja mainoksia tuskin on voinut välttää. Sen tiedän että elokuva pohjautuu kirjaan joka on sisällöltään hyvinkin seksuaalinen ja sivut ilmeisesti täyttyvät seksuaalisten aktien kuvailulla. Mutta koska olen utelias, ajattelin mennä katsomaan elokuvaa ja pääsisimpähän tutustumaan paikalliseen elokuva teatteriin.

Alkuun elokuva oli hyvinkin lupaava ja varsinkin kun olin trailen muutamaan kertaan edellisenä päivänä katsonut odotin vain että koska tässä nyt alkaa tapahtumaan. Päähenkilö Anastasia oli herttainen nuori nainen joka tapaa herra Greyn mentyään haastattelemaan häntä ystävänsä ollessa sairaana. Grey vaikutti mukavalta, kohteliaalta herrasmieheltä ja hän osoittautui olemaan valmis tekemään melkein mitävain Anastasian hyväksi. Elokuvan tunnelma oli hyvin tiivis, kiusoitteleva sekä kiihkeä, kuin olisi tunkeutunut toisen ihmisen makuuhuoneeseen katselemaan salaa. Välillä tuli kiusallinen olo, että ei herranjumala enhän mä voi tätä katsoa. Katsoin kuitenkin.

Elokuvan alun uppouduttua kiihkeisiin suudelmiin, romantiikkaan sekä himokkaisiin katseisiin, hiljalleen elokuvan edetessä paljastui Greyn toinen puoli. "This is My playroom." Greyn seksuaaliset mieltymykset olivatkin hieman normaalia rajummat; ruoskia, köysiä, käsirautoja... Anastasian olisi pitänyt allekirjoittaa sopimus jossa hän olisi suostunut Greyn palvelijaksi ja herra Grey olisi saanut tehdä hänelle mitä ikinä tahtoo, tietyissä rajoissa kuitenkin. En koko elokuvan aikana saanut kiinni ajatuksesta että suostuiko Anastasia kaikkeen siihen ihan omasta kokeilunhalustaan vai pyrkiköhän alituiseen miellyttämään Greyta. Kyllä ainakin hän kertoi nauttineensa, mutta toivoiko Anastasia silti salaa että Grey olisi erilainen?

Oudoksi omasta mielestäni ainakin elokuva meni siinä vaiheessa kun Grey halusi hallita kaikkea Anastasian tekemisiä; Anastasian olisi pitänyt alistua ja totella Greyta kaikessa, vain siksi että herra Grey vain sanoi nyt olevansa sellainen. Hän jopa seurasi Anastasiaa ja kyttäsi hänen tekemisiään. Mutta missään vaiheessa ei Grey Anastasiaa mihinkään pakottanut, hän oli oikea herrasmies, kohteli naista kuin kukkaa kämmenellä. Hän ei halunnut satuttaa naista missään muualla kuin leikkihuoneessaan. Vai oliko kyse satuttamisesta vai rajuista otteista nauttimisesta?

Koko elokuvan minua ainakin vaivasi Se jokin salaisuus joka herra Greylla oli, toki tuli ilmi miksi hän tykkää harrastaa rajumpia leikkejä, mutta Se ei selvinnyt miksi hän ei kyennyt rakkauteen, miksi hän ei voinut nukkua Anastasian vieressä, miksi hänellä oli tarve satuttaa? Oliko Grey niin sisäisestikkin kovettunut bisnesmies että naiset olivat hänelle vain viihdettä? Oliko hän todellinen psykopaatti, joka nautti kontrolloinnista ottamalla toisen seksuaalinen tyydytys omiin käsiinsä? Miksei hän pitänyt kosketuksesta, miksi hänen piti olla niin ihana melkein kaikilla tavoin?

Loppuratkaisua en elokuvasta paljasta, vaikka kuinka haluaisin. Petyin loppuun, tosin se jätti arvoituksen siitä mitä olisi tapahtuvan, päättyikö kaikki todellakin niin? Kävelin elokuvateatterista kotiin niin,pian kuin kykenin, olin pettynyt, en tiedä kumpaan petyin enemmän herra Greyhyn vai Anastasiaan, tai sitten olon vihainen siitä kuinka elokuva päättyi.

Kotimatkalla aloin pohtimaan omia mukavuus alueitani. Elokuvassa Anastasia laittoi omat mukavuusalueensa likoon rakkauden tähden, mutta taipuiko mr. Grey minkään suhteen? Ainiin, hän suostui harjoittamaan romantiikkaa naisen vuoksi. Kuitenkin, mukavuusalueeltaan on yllättävän vaikea ajoittain poistua, aloin pohtimaan mitä kaikkea olisinkaan itse valmis tekemään rakkauden tähden? Jos saisin selville ihastuksen kohteeni poikkeavat seksuaaliset mieltymykset karkaisinko katsomatta taakseni vai suostuisinkp edes yrittämään? Kyseenalaistettavaa on paljon jos haluaa toista miellyttää äärimmäisin keinoin, mutta kuinka pitkälle voi mennä ettei koko suhde muutu vain yksipuoliseksi miellyttämiseksi? Elokuva jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Toisaalta elokuva on silmien avaus niille jotka piilottelevat erilaisempia seksuaalisia mieltymyksiään, se on ihan ok pitää sitomisesta, jonkin tasoisesta konrtolloinnista tai ruoskalla läpsimisestä, mutta taas kerran että missä menee raja? Raja tosin on jokaisen itse asetettava, toisilla se on korkealla toisilla ei. Joskus jopa koskeminen on hyppäys pois omalta mukavuusalueeltaan.

Tajusin että jäin enemmän vihaiseksi mr. Greylle, toisaalta säälin häntä, toisaalta saattaisin hänet johonkin terapiaan. Mutta voiko ihminen luonteelleen lopulta mitään? Jos hän ei kyennyt rakastamaan, oliko se hänen syynsä? Voiko hän sille mitään että haluaa kontrolloida kaikkea naisista lähtien? Oikeastaan olen surullinen mr. Greyn puolesta, sillä moninpuolin hän oli ihana mies, mutta voiko ketään sellaista rakastaa joka ei osaa osoittaa rakkauttaan takaisin?

Ou, Mr. Grey.

Kaukana pornon rajamailta ei kyllä elokuvassa oltu.