Uskonnoiden historia on melkeimpä yhtä pitkä kuin meidän ihmistenkin. Ihmiset ovat vuosituhansien saatossa etsineet turvaa, henkistä tasapainoa ja vastauksia uskonnon sekä kirkon kautta. Erinäisiä uskontoja on syntynyt ja monia on kuihtunutkin, mutta muutamat ovat pysyneet suosiossa tuhansien vuosien ajan. Suurin kannattajakunta taitaapi olla kristinuskolla, tosin kristinusko on laaja käsite, siihen kuuluu ainakin ortodoksilaisuus, katolilaisuus ja protestanttisuus. Ja  kristinusko on juutalaisuuden pohjilta perustettu, jeesus oli juutalainen. Vuosien ajan on kirkot käyneet kiistaa keskenään hyvin monestakin asiasta; katolilainen ja ortodoksinen kirkko on pyrkineet yhdistymään satoja vuosia, mutta pienten mielipide ja oppieroavaisuuksien takia ei ole melkeimpä tuhannessa vuodessakaan sopuun päästy. Ja uskompa ettei sopua koskaan synnykkään.

Kirkkoja on haukuttu ja solvattu, ylistetty ja kiitetty. Kirkot yrittävät tasapainoitella muuttumassa yhteiskunnassa, kestäen kovaakin kritiikkiä. Joku on puolesta, joku taas vastaan. Kirkonkin pitäisi osata uudistua, jotta se sopisi paremmin yhteiskuntaamme, jotkut haluavat täysin erottaa kirkon ajatusmaailman omasta elämästään, kun taas jotkut elävät henkeen ja vereen sen oppien mukaan. Suomessa uhkana on monien kirkosta eroaminen ja sen suosion laskeminen aina kun Räsänen jotain suustaan päästää. Suomalaiset ovat nousseet kirkkoa vastaan, kun taas toiset aloittavat kirkoissa käynnin löytääkseen sisäisen rauhan tässä muuten niin levottomassa maailmassa. Mutta silti, pitäisi kirkon pysyä mukana maailmankin muutoksissa. Homoja se ei hyväksy, saatikaan heidän avioliittoaan, alkuräjähdys teoria ei tule kysymykseenkään tai saatikaan jeesuksen näkeminen historiallisena henkilönä. Yksi uudistus kirkon parissa sentään on tapahtunut.

Nimittäin kirkko on tullut sosiaaliseen mediaan. Jopa Paavillakin on monia twitter seuraajia ja vatikaanin kirkkoa voi seurata muualtakin kun jumalanpalvelusmenojen kautta. Paavi twiittaa pyhää kamaa ja nuorten on helpompi lähestyä uskontoaan ja seuraamaan oman uskontonsa tuulia nykyaikaisella tavalla. Uskonnosta on tullut niin sanotusti coooolia. Ja vaikka jälkijunassa, Suomi tulee perässä.

Tänään uutisissa oli juttua suomalaisesta papista vai kirkkoherrasta, joka tekee twitteriin twaarnoja. Twaarnat ovat lyhyitä mini saarnoja, jotka liittyvät joko johonkin hengelliseen sanomaan tai kirkon kalenterivuoden pyhiin ja päivien vaihteluihin. Koska twitterin viesti raja on 140 merkkiä, joutuu pappi miettimään tarkkaan kuinka saa pyhän sanan tiivistettyä lyhyeen, mutta silti niin että asia välittyy lukijalle. Itse pidän tätä hienona ideana. Vaikka en ole mikään kirkko intoilija, ja olen muutamaan kertaan saattanutkin haukkua kirkkoa päästä varpaisiin, mutta voisimpa melkein alkaa lukemaan twaarnoja, ensin tosin pitäisi hankkia twitter tili.

Toivon, että tämä on vain alkua kirkon uudistumisen ja sen takaisin tuomisen yhteiskuntaan sekä ihmisten pariin. Kirkon tarvitsee keksiä jotakin, jotta useammat nuoretkin löytäisivät sen uskonnon johon heidät on kastettu. Kirkko ei ole vain mallillisia liturgioita, pitkiä saarnoja tai pakotettua istumista kovilla penkeillä, kuunnellen pitkäveteisiä virsiä. Kirkko on henkisen tasapainon löytämistä, sen seuraamista sosiaalisesta mediasta ja havaintojen tekemisiä twaarnoista. Ehkei kirkko olekaan niin paha kun annetaan ymmärtää, jokaisessa on aina hyväpuoli. Twaarnat olkoon pieni askel kirkolle, mutta suuri harppaus uskonnolle!

#kirkko #on #tullut #nykyaikaan #amen