Erilaisuuden hyväksyminen on rantautunut Eurooppaan. Mediassa on monia vuosia kohistu siitä millaista ihmiskuvaa lapsille ja nuorille luodaan, heidät pakotetaan kuin muottiin ja tekemään niinkuin heidän odotetaan tehtävän. Ennenaikaan vasenkätiset käännytettiin oikeakätisiksi, erikoisia ja jollain lailla erilaisia ihmisiä ei hyväksytty, erilaisuus oli pahasta. Tosin vuosien, satojen vuosien mittaa olemme alkaneet ymmärtämään enemmän yhteiskuntaa sekä sen rankentajia, meitä. Sinua, minua, kaikkia. Suvaitsemme toisemme, pyrimme suvaitsemaan toistemme elintavat, erilaisuus ei ole enään ihmetys, se on rikkaus. Ja eurooppa on ottanut askeleen kohti vielä suvaitsevampaa tulevaisuutta.

Kuten jo edellisessä blogissani kirjoitin, euroviisut ovat tämän viikon puheenaihe. Tämänvuotinen huima taso yllätti monet vannoutuneetkin viisufanit. Kööpenhamina täyttyi ihmisistä, kaikki odottaen lauantaita, hetkeä jolloin selviäsi missä maassa kokoonnumme ensi vuonna. Ja Se maa on nyt selvillä.

Itävalta. Tuo kaunis vuoristoinen maa, jossa voi kokea ihanien vuoristokylien tunnelmaa ja nähdä Wienissä upean schönbrunnin linnan. Voitto meni aivan oikeaan maahan tänä vuonna. Esitys oli huikean hieno, kertoen ihmisen positiivisesta muutoksesta, siitä kuinka kuin syntyy uudelleen avaa silmänsä ja näkee maailman, sekä itsensä. Kylmiä väreitä nostattava kappale sai kaiken kaikkiaan 290 pistettä. Kisa, ainakin alussa oli kovaa, heti ei voinut aavistaa kuka voiton veisi, itse veikkasin aluksi Unkaria. Tiedän median kohahtavan tästä voittajasta, tiedän maailman mielipiteiden jakautuvan. Ei siksi että kappale oli hieno, ei siksi että esiintyjän mekko oli kaunis, eikä siksi että Se tunne joka kappaleesta välittyi vei jokaisen ihon kananlihalle. Vaan siksi että esittäjä oli mies.

Kuvan kaunis, mutta samaan aikaan komea Thomas "Tom" Neuwirth, taiteilija nimeltään Conchita Wurst häikäisi viisu yleisön niin konsertti salissa kuin kotisohvillakin äänellään ja olemuksellaan. Monella on voinut suut loksahtaa auki tätä esitystä katsoessa. Esiintyjä oli jotain odottamatonta, uutta, mielenkiintoista ja samalla ihanaa. Uusi tuulahdus euroviisuissa. Mies huikean äänen kanssa ei ole uusi ilmestys, mutta Conchita on kuin parrakas nainen, paitsi vain hän on parrakas mies naiseksi pukeutuneena. Jossain kohistiin että onko Conchita oikeasti mies, kauniit kasvot sekä siro vartalo ovat laittaneet jotkut katsojat sekaisin.

Mutta Conchita Wurst on juuri sitä mitä maailma tarvitsee juuri nyt. Kauan on kohistu sukupuolineutraalista avioliitosta, median luomasta ihmiskuvasta sekä normaaliuden määritelmistä, huomatkaamme että erilainenkin on kaunista. Conchita todistaa sen. Pelkäsin etteivät jotkut maat tule tätä viisuedustajaa hyväksymään, mutta kuin yllätykseksi ylsi maa voittoon, eurooppa on siis ilmaissut mielipiteensä.

Tiedän joidenkin haukkuvan tuoretta viisuvoittajaamme, tiedän hänen saavan monien kapeakatseisten tiukkapipojen vihat niskaansa. Vihaajat, olette vain kateellisia ja tiedätte sen itsekkin. Jos ei eurooppa tai koko maailma voi hyväksyä sitä että tämä voittaja voitti kauniilla kappaleellaan, huikealla äänellään ollaan jossain menty vikaan. Kuunnelkaa kappale silmät kiinni, jos muka häiritsee, niin ymmärrätte miksi kappaletta niin kehutaan. Erilaisuus kunniaan, ja kuten jo sanoin erilaisuus on rikkaus, meidän pitäisi vain ymmärtää se.

Ja teille jotka vielä tuuletatte ihanaisen Itävallan edustajan voittoa kanssani, niin me olemme oikealla tiellä, sillä seuraavana vuonna meitä kutsuu Itävalta!

Confidence is not for sale