(julkaistu 10.2.2013 irc-gallerian blogissani)

Katsoin vähän aika sitten ohjelman jossa käsiteltiin kauneusihanteita sekä sitä miten kuvia muokataan aikakausilehtien sivuille ja kansiin. Ohjelmasta kävi ilmi miten rajusti kuvia muokataan, käytännössä jos kuvan mallilla on hymykuoppa niin se pyyhitään pois, ihmisistä tehdään kuin kiiltokuvia, persoonattomia olentoja jotka näyttävän ns.täydellisiltä. Ohjelman juontaja yritti saada lehdet tekemään kansikuvan mitä ei olisi ollenkaan muokattu ja vielä julkaisemaankin sen. Yksikään tunnettu naistenlehti ei tähän suostunut ja ehdotuksiin tuli jopa hiukan törkeitä vastauksia. Ihanana yllätyksenä ohjelmasta tuli esille eräs englantilainen miestenlehti, joka kyllä muokkaa kuvia mutta he eivät koskaan muokkaa kuvassa olevan naisen vartalon muotoja. Valitettavasti en millään saa lehden nimeä muistiin, mutta lehden päätoimittaja kertoi että lukijat alkavat heti valittaa jos kuvat ovat liian muokattuja ja kuvien naisista tulee epätodellisen näköisiä. tämmöistä asennetta lisää kiitos.
Itse en vastusta kuvien muokkausta, muotikuvista pyritään tekemään tietysti tietynlaisia, mutta jos mallien vartalo muokataan niin epätodelliseksi että yhdellä miljardista ihmisestä on ehkä samanlainen vartalo, niin sitä inhoan ylikaiken. Muotilehtien kuvilla luodaan tietynlaista kuvaa millainen on kaunis nainen tai komea mies, ja ihmiset alkavat odottaa toisiltaan persoonatonta täydellisyyttä. Jotkut saattavat väittää ettei mainoksien kuvat vaikuta kehenkään, mutta kun asiasta on tehty tieteellisiä tutkimuksia, esimerkiksi ohjelmassa kerrottiin että kun eräille saarille vietiin ensikertaa televisio, niin jo, huom jo, kolmen vuoden kuluttua noin 13 prosenttia tytöistä oli sairastunut bulimiaan. Lisäksi yhä nuoremmat lapset ovat itsestään tyytymättömiä, eivät pidä itseään nättinä ja haluaisivat olla toisenlaisia. kun itse olin lapsi, leikin kuralätäkössä barbeilla! mihin olemme ajamassa lapsia? oikeastaan pohdin eräspäivä että sanotaan että historia toistaa itseään; joten ennenvanhaan jossain ehkäpä 1800-luvulla lapset puettiin kuin pikkuaikuisiksi, joten olemmeko tulleet historiassa tähän samaan pisteeseen nyt?
Yhä useampi on entistä tyytymättömämpi vartaloonsa, yhä useampi hankkii silikonitissit, käy kauneusleikkauksissa ja rääkkäävät itsensä hirveään kuntoon ainoastaan ulkonäön takia. En sano etteikö tissejä voisi hankkia itsetunnon kohottamisen vuoksi, mutta jos itsetuntosi on kiinni tisseistä, niin suosittelisin ehkä käydä puhumassa jollekkin. kauneusleikkauksiakan en vastusta, jos leikkaus on välttämätön henkilön kannalta, enkä nyt tarkota että joku epätoivoisesti haluaa pienemmän nenän ja kuvittelee sen olevan välttämätöntä. if you know what i mean. Onko yhteiskunnastamme tullut turhamaisuuden perikuva? ohjelmassa jonka katsoin niin keskusteltiin että jokaisessa on vikoja, mutta ne viat ovat osa sinua ja ne tekevät sinusta sinun. vai haluatko näyttää muoviselta nukelta, persoonattomalta?
Kukaan ei ole täydellinen, mitä on edes täydellisyys? kuka määrittää täydellisyyden ja mitä siihen kuuluu? jokaiselle täydellinen tarkoittaa eriasiaa, se on aivan sama asia kuin miten voi olla normaali jos kaikki on erilaisia? Olen myös pohrinut erästä asiaa seurustelukumppanin ulkonäöstä ja siitä miten jotenkin yleisesti oletetaan että jos olet hyvän näköinen niin sinulla pitäisi olla hyvännäköinen kumppani, ja tietysti asia toisinpäin. Ymmärrän sen että jos olet treenannut itseäsi ja haluat löytää kumppanin joka pitää myös treenaamisesta niin sitä kautta löytää itsensä kaltaisen kumppanin. Noh olen muutamaan kertaan kavereiden kanssa pohtinut pariskuntia ja eräs kavereistanikin väläytti että joskus hän miettii miten ihmiset ovat ihastuneet toisiinsa kuin esim mies on tuollainen ja nainen nyt tuollainen. tarkottaen ilmeisesti että mitä he toisissaan näkevät. Mutta mitä me olemme tuomitsemaan, itse en niin piittaa ihmisten ulkonäöstä jos vain kemiat pelaa yhteen. ja sitäpaitsi ei sitä voi koskaan tietää mihin pieneen vikaan joku sinussa kiinnittää huomiota. elämä on ihmeellistä ja rakkaus on oikeasti sokea.
Vaikka kukaan tuskin pitää itseään aivan täydellisenä, niin silti joskus törmää asioihin että joku ei suostu vastaan ottamaan toisen ihmisen kiinnostusta koska ajattelee ettei kyseinen henkilö voi olla kiinnostunut ulkonäön takia. mutta ajattele asia näin; jos joku näkee sinussa jotain ihanaa esimerkiksi pyöreä lantio tai leveät hartiat, niin miksi et anna toisen rakastaa sinussa sitä mitä hän oikeasti rakastaa.
Tietenkään mikä minä olen sanomaan muille mitä heidän pitäisi itsestään ajatella, mutta välillä olemme itsellemme hiukan liian ankaria, meidän pitäisi nähdä itsessämme ne pienet hyvät puolet eikä suuria vikoja. sillä oikeastaan kukaan meistä ei ole täysin viallinenkaan. kiitän ja kumarran jos jaksoitte lukea loppuun, rakastakaa itseänne sillä olette sen arvoisia