Reilu viikko sitten sain Facebookissa arkikuva haasteen. Ensin en ymmärtänyt mikä ihme tämä haaste on, mutta kiitos työkaverini joka onneksi selvensi asiaa hieman minulle. Tarkoituksena on ottaa kuvia arjesta, arkipäiväisistä asioista ja julkaista ne Facebookissa sekä samalla kertoa omasta päivästään ja haastaa joku toinen mukaan kuvahaasteeseen. Ajatus haasteelle on hieno, eihän kaikkien kuvien tarvitsekkaan olla erikoisia, ne voivat olla myös arkisia ja voimme kertoa mitä teemme arkenamme, ehkä jotenkin huomataksemme että muillakin saattaa olla tylsää arkea. Haasteen saatuani aloin samoin tein miettimään minkälaisia kuvia julkaisisin, kokoajan mietin mikä olisi kuvan ottamisen arvoista, mikä olisi hyvä aihe, mutta viimein tämä arkikuva haaste paljasti kuinka tylsää elämäni oikeastaan on. Käyn töissä ja istun kotona kanin kanssa. Saatan hyvinä päivinä pestä pyykkiä ja silloin tällöin näen kavereita. Ei minulle ikinä tapahdu mitään tai saatikaan melkein koskaan käy missään, elän hyvinkin tylsää, rutinoitunutta ja liiankin tasaista elämää, oikeastaan olen liian nuori tälläiseen. Olen tottunut keitttämään perunat aina tiistaisin ja syömään hernekeittoa torstaina, juhliin puen aina samat vaatteet ja ruokakaupassa kierrän kaupan joka kerta samassa järjestyksessä,. Luen mainokset kannesta kanteen, astiat tiskaan liian myöhään, töihin menen aina samalla bussilla. Heittäytymiskykyni on olematon.

Arkikuva haaste yltyi melkein ylitse pääsemättömäksi, sillä ei minulle tapahdu mitään, tai jos tapahtuu niin puhelin on jossain laukun pohjalla. Vaikka tarkoituksena olikin julkaista kuvaa ihan tuiki tavallisen rutinoituneesta, jopa tylsästä arjesta, niin en keksinyt mitään kuvattavaa. Masentavampaa vielä oli kun katsoi monien kuvista mitä jännää he olivat tehneet, oma arkeni näytti entistä harmaammalta ja tylsemmältä. Mutta eikai sitä voi kun katsoa peiliin ja todeta että syyllinen katsoo sieltä suoraan takaisin. Pitäisi olla oman onnensa seppä, mutta ei rautakaan kullaksi takomalla muutu.

Itseään niskasta kiinni ottamisen taito on ihailtavaa, tehdä jotain ehkäpä jopa mukavuusalueen ulkopuolelta ja laajentaa omaa reviiriään, tehdä jotain villiä ja odottamatonta; lähteä pyörällä järven rantaan, istua tuntemattoman viereen bussissa, sanoa kassaneidille hyvää päivää, mennä äänestämään europarlamenttivaaleissa tai maistaa vanhanajan vanilijaa! Elämä on täynnä yllätyksiä, tilaisuuksia sekä mahdollisuuksia joihin vain pitäisi tarttua kiinni. Tartu tilaisuuteen, tartu hetkeen, jokin mainoskin hehkutti. Jaksan vielä elää tylsässä arjessani muuta,an kuukauden tietäen ettei se kestä enään kauaa, kesä on täynnä yllätyksiä ja suuria suunnitelmia. Heittäkää seuraavalla kerralla haaste tylsän arkiblogin kirjoittamisesta sillä heeey yo biatches, sen mie osaan!

Yeah i can feel it dude