(kirjoittaminen on ruosteessa, joten älkää kohdelko kaltoin)

 

Törmäsin jonkin aikaa sitten aiheeseen lasten aivopesu. Psykologiaa jonkin verran lukiossa opiskelleena muistan kuinka opettaja puhui kuinka lapselle voi saada aikaan muiston asiasta jota ei ole koskaan oikeasti tapahtunutkaan. Tarpeeksi uskotellessa lapselle asiaa alkaa hän kuin muistamaan `tapahtuman`, tosin vanhemmat lapset eivät kaikkea sulata. Sama aivopesu tekniikka toimii aatosten ja elämänarvojenkin kohdalla. Enkä nyt tosin sano että hyvät elämäntavat tai arvot olisivat aivopesua, mutta vanhempien pitäisi antaa lapselleen mahdollisuus valita joissakin asioissa eikä olettaa että he haluavat automaattisesti samaa kuin he itse.

Kierrän aiheeseen pienen mutkan kautta; Mediassa jonkin aikaa sitten puhuttiin paljon siitä miten lapset eivät ymmärrä sukupuolineutraalia avioliittoa, heidät kuin aivopestään Pride kulkueisiin ja jos lapsi sanoo että ei näe ihmeellistä jos kaksi miestä tai naista menee naimisiin, on joku heti haukkumassa lapsen vanhempia jotka ovat kuin laittaneet sanat lapselle suuhun. Ymmärrän toki että lapsia on helppo aivopestä, heille voi suoltaa ties minkälaista paskaa ilman kyseenalaistusta, mutta pitää asiaa katsoa välillä eri näkökulmasta. Onhan lapsillakin omia mielipiteitään, emme nyt heitä aivan tyhminä saisi pitää.

Aiemmin tällä viikolla jälleenkerran uppuduin netflixiin, koska en sieltä mitään hyvää löytänyt palasin dokumentteihin jotka olen joskus aikaisemmin katsonut, ja valitsin sieltä dokumentin Jesus Camp. Dokumentissa lapsia viedään (tai he menevät) uskontopainotteiselle leirille, jossa luetaan raamattua, järjestetään erilaista tapahtumaa sekä keskitytään uskonnollisiin aiheisiin sekä jumalanpalveluksiin. Dokumentissa lapset itkivät jumalanpalveluksissa ja hokivat raamatun sanoja ääneen, samalla kun leiri pappi kuin kiihkon omaisesti yllytti heitä jatkamaan sekä tuntemaan jeesuksen itsessään, jotkut sätki lattialla ja huusivat kuin tuskissa. Just. Mä en halua sanoa että kyseisenlaiset leirit olisivat pahasta, mutta miksi emme puhu uskonnosta aivopesun aiheena, siitä kuinka lapset laitetaan uskomaan lähes järjettömiä asioita, vai onko uskonto liian tabu aihe? Ikuisena ääriuskontojen sekä raamatun sanasta sanaan lukemisen kritisoijana en oikein osannut suhtautua dokumenttiin aivan vakavissani.

Yhä useita lapsia ja nuoria aivopestään uskonnon arvoihin. En toki sano etteikö uskonnosta löytyisi hyviäkin arvoja, mutta heille ei anneta omaa ajattelutapaa vaan ainoa oikea tapa ajatella on se mitä niin sanottu pyhä kirja edustaa. Lapset elävät jatkuvassa jumalan pelossa eivätkä tee asioita itsensä vaan jonkin kirjan takia. Pahimpana esimerkkinä on siveysjuhlat joita järjestetään Amerikassa ilmeisesti lähes joka osavaltiossa. Juhlissa, tai jos niitä voi juhliksi kutsua, nuoret, hyvin, hyvin nuoret naiset tai oikeastaan tytöt vannovat isänsä kanssa puhtautta avioliittoon asti eli neitsyenä naimisiin asti. Olen nähnyt dokumenttia siveysjuhlista muutamaan kertaan, monet tytöt ovat niin nuoria etteivät varmaan edes ymmärrä mitä he juhlassa niin hauraasti vannovat. Kummallisinta tässä on se, että tytön isä on osana takana päätöstä, kuin hän muka tietäisi mikä olisi lapselle parasta. Lapsiaanhan jokainen toki haluaa suojella, mutta on harvinaisen alistavaa olla luottamatta oman lapsen harkinta kykyyn, kuin naisen olisi vain annettava oman seksuaalisuutensa kontrollointi ensin isälleen sitten aviomiehelleen, joissakin piireissä kai ollaan hieman nykyajattelusta jäljessä. Tosin ohjelmassa sanottiin että osa tytöistä harrastaa esiaviollista seksiä, siveyssormus siirtää seksin aloittamista vain muutamalla vuodella. Enkä nyt taaskaan sano etteikö olisi hyvä pidättäytyä avioliittoon asti, mutta päätöksen tulisi olla oma, eikä niin että päätöksellään miellyttää vain vanhempiaan sekä tekee niin kuin kirkko käskee. Tosin ei sekään kovin fiksua ole että teininä paksuksi pamahtaisi.

Vaikka mä rakastaisin pauhata tästä aiheesta lähes loputtomiin, niin on pakko sanoa että uskonto tuo myös paljon hyvääkin; se antaa turvaa, lohtua ja joillekkin sisältöä elämään, mutta kaikki äärimmäisyyksiin vienti tuskin on missään aiheessa hyvä. Jokaisella tulisi olla oikeus luoda oma uskontonsa, eikä vain seurata yhden kirjan oppeja, maailma on pullollaan uskontoja, eikä kukaan voi sanoa mikä niistä muka on se oikea vai onko kaikki vain pelkkää lumetta.

tää ihmiskunta on muutenkin tuhoon tuomittu.

Pahoittelut perään vähäisestä blogin päivittämisestä.