Sanotaan että historia toistaa itseään. Monet historiasta kumpuavat muoti, aate ja ideologia ilmiöt ovat nähtävissä tänäkin päivänä. Pelkäämme samoja asioita kun jo edesmenneet esi-isämme, mutta muutamat asiat, kuten perhe on pysynyt hyvin arvossaan monien tuhansien vuosien ajan. Viihdytämme itseämme teatterissa, kuten muinaiset antiikin roomalaiset, syömme muffinsseja sekä leivonnaisia kuten entisajan hovien neidot ja keisarinnat. Meikkaamme itsemme sieviksi kuten Egyptin Kleopatra. Pelkäämme öisiä pimeitä syrjäkatuja ja vältämme epämiellyttävää seuraa. Luemme uutisia kauhuissanme, kuten viiltäjä Jackin vaiennetut uhrit. Ihmettelemme lähi-idän tilannetta, kuten Eurooppalaiset natsien kasvavaa hirmuvaltaa.

Ihmiskunta on pitkälti pyrkinyt seuraamaan johtaja persoonia, persoonia joihin voi luottaa ja jotka ottavat vastuuta. Tuskin ilman hyvää johtajaa olisivat luola-ajan ihmiset selvinneetkään kovista talvista ja villipetojen hyökkäyksistä. Tarvitsemme auktoriteettia, joka tietää ja kenen sanaan voimme luottaa, oli se sitten oma äiti, isomummi, presidentti, Barack Obama tai Putin, joskus jopa hyvin sokeastikkin uskomme kaiken mitä hän sanoo, kyseenalaistamatta pienintäkään asiaa. Historian ajan on johtaja asemaa käytetty niin hyvään kuin pahaankin, mutta kuten tiedämme paha jyrää hyvän ja mieleemme ovat jääneet vain ne pahat johtajat. Yhdestä johtajuutta roisisti käyttäneestä on esimerkkinä Adolf Hitler.

En tiedä saako Hitleristä puhua vielä tänäpäivänäkään, vai onko se jo liiakseen kulutettu aihe. Hän on monille hyvinkin arka aihe, mikä tottakai on ymmärrettävää sillä hänen mielenoikkujensa vuoksi monet miljoonat kärsivät natsi Saksan aikana. Jotta emme erehtyisi antaa historian toistaa tässä asiassa itseään, on aihe aina silloin tällöin nostettava esille.

Aloin jonkin aikaa sitten katsomaan moniosaista dokumenttia natsien hirmuvallasta, mutta pääpainona siinä oli holokausi, juutalaisten tappaminen, keskitysleirit, kaasukammiot sekä krematoriot. Natsit keräsivät järjestelmällisesti juutalaisia eri puolilta Eurooppaa keskitysleireihin sekä gettoihin. Pakottivat heidät pitämään vaatteissaan Daavidin tähteä ja elämään kurjissa oloissa. Heiltä vietiin kaikki omaisuus sekä heidät häädettiin pois omista kodeistaan. Ja kaikki vain sen vuoksi että Hitlerin suunnitelmana oli tappaa kaikki juutalaiset, kuin eliminoida heidät pois maailmankartalta. Natsit tappoivat juutalaisia hyvinkin järjestelmällisesti; he rakennuttivat useita keskitysleirejä ja kaasukammioita, jonne kuljettivat viattomat uhrit junilla orjatyöhön ja odottamaan vain omaa kaasukammio vuoroaan. Dokumentissa sanottiinkin ettää saavuttuaan leirille noin 75-99% tapettiin välittömästi. Haju ja ruumiiden määrä on ollut käsittämätön. Mutta asia jota en ole käsittänyt, on että miten kaikki, ihan kaikki tämä on voinut tapahtua salassa, muulta Euroopalta ja maailmalta? Leireillä tehtiin julmia ihmiskokeita elävillä ihmisillä, uhrit laitettiin kantamaan sekä polttamaan ruumiita, pahimmassa tapauksessa jopa omia perheenjäseniään. Juutalaisten lisäksi leireillä pidettiin myös romaneja, homoseksuaaleja ja muita vähemmistöjen edustajia.

En ole ikinä ymmärtänyt Hitlerin suurta vihaa juutalaisia kohtaan, tosin olen kuullut tarinoita arjalaisrodusta, mutta oikeuttaako se sellaisiin toimenpiteisiin? Huhujen mukaan Hitler olisi ollut itsekkin juutalainen. Hitlerin tavoitteena oli luoda ns puhdas arjalaisrotu ihmisiä, vaaleaihoisia sinisilmäisiä saksalaisia. Miten Hitleristä tulikaan pahimman massamurhan johtaja, hän oli nuorena tarinoiden mukaan taiteilijasielu, joka pyrki taidekouluihin, mutta katkeroituiko hän niin paljon siitä ettei päässyt kouluihin sisään että päätti kostaa juutalaisille? Mikä muu on oikeutettava syy? Oikeastaan oli syy mikä tahansa, se ei ole tarpeeksi pätevä.

SS- armeijan jäsenille sekä natseille en osoita minkäänlaista kunnianosoitustani, toki he tekivät työtä käskettyä, mutta se että alle murto-osa joutui oikeuden eteen ei ole oikein, varsinkaan keskitysleireillä kärsineille ja heidän perheenjäsenilleen. Muutamat SS-armeijan johtajista saivat kuolemantuomion, jotkut tapettiin oman käden kautta, mutta jotkut pääsivät pakoon. Ainoa asia mikä lohduttaa on se että armeijan jäsenet ovat todennäköisesti kärsineet pahoista painajaisista sekä syyllisyydestä. Heille sen kärimyksen sallin.

Voisimme monia tunteja puhua kauheuksista joita noina vuosina tapahtui, puhua kärsimyksistä joita juutalaiset kokivat, nostaa esille sen mitä kaikkea he ovat joutuneet näkemään tai tekemään. Mutta emme ikinä puhu niistä jotka selvisivät, jotka jatkoivat elämäänsä, niistä jotka ovat tarinan todellisia selviytyjiä. Elämä ei ole leiriltä päässeille juutalaisille alussa ruusuja tuonut, heidän omaisuutensa oli viety, heidän kodeissaan asui joku toinen, mutta monet ovat nousseet ja kehittäneet itsellensä ihan kunnollisenkin elämän. Löytäneet perheen, jatkanut juutalaisia perinteitä.  Voimme kai jo puhua että juutalaisyhteisö on toipumassa, vai toipuuko se koskaan? Sen tiedämme vain ajankuluessa. En tiedä kaipaavatko juutalaiset sääliämme, kaipaavatko he ketään muistuttamaan siitä mitä joskus oli, luultavammin he haluavat jatkaa elämäänsä, jättää menneet omaan arvoonsa ja katsoa eteenpäin toivottavasti parempaan tulevaisuuteen. Yksi asia on varmaa, kukaan ei halua saman toistuvan ikinä, koskaan.

Loppuun voisin laittaa kuvia leirien kauheuksista, mutta koska olemme kuulleet jo liikaa kärsimyksistä haluan laittaa kuvan joka kuvaa iloa kauheuksien jälkeen. Kuvan jossa on vuosia keskitysleirillä olleita vankeja jotka viimen pääsevät vapauteen.