Joskus vituttaa ja rankasti. Silloin aiheesta on päästävä kirjoittamaan blogiin.

Päivän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen istun kotona sohvalla. Tänään minulla piti olla työvuoro yhdeksään asti, mutta ukkosen jyrähdettyä ja sähköjen työpaikalla hetkellisesti katkettua sain lähtöpassit kotiin, sillä kuulemma pizzan teon tyssättyä ei minua enään tarvita, eikä uunia voisi käyttää ennen kuin ukkonen laantuisi. Toki järjellisesti ajateltuna ymmärrän, että koska minulla on työhönkutsuttavan sopimus niin olen töissä kun vain on tarvetta. Ja eikä heillä olisi järkeä maksaa minulla palkkaa vain pelkästä paikallaan pyörimisestä. Mutta aloin jo pariviikkoa sitten pohtia laillisuus asioita, sillä silloin minut passitettiin samanlailla kotiin ja viikko sitten alle päivää ennen sain viestin että vuoroani ei ole. Toki ymmärtäisin jos minulla ei olisi ollut vuoroja merkittynä, mutta kaikkina näinä päivinä on työvuorolistassa ollut merkintä työvuoroistani. Ja jos en totaalisen väärin muista niin työnantajan tulisi maksaa työvuoro listaan merkityistä tunneista.

Vaikka itselläni onkin kyseessä päätyön sivussa tehtävä pieni lisä duuni, josta saa tienattua hieman ylimääräistä, niin silti ärsyttää kun on aamulla tsempannut itseään kahdeksan tunnin vuoroon, mutta jo neljän tunnin päästä huomaa istuvansa kotona. Ei oo reiluu, jos multa kysytään. Vaikka koenkin että tässä on hieman huijauksen makua, mutta koska tiedän kyseisen porukan olevan itsekkin vasta opiskelijoita ja harjoittelevat vasta tähän työhön, niin en viitsi asiasta liikaa möyhötä. Turha vaan odottaa hymiötä tekstiviestissä. Mua vituttaa syvästi sisäisesti, mutta jos seuraavaa työvuoroa tulee, tiedän meneväni paikanpäälle kuitenkin hymyillen.

En niinkään ole huolissani siitä että kaikki omalla kohdallani tässä asiassa hoituu täysin lain mukaan, mutta yleisesti kesätyöntekijöitä kuulemman huijataan paljon. Jos itselläni ei olisi toista pää-kesätyötä olisin kirjaimellisesti kusessa. Kesätyöntekijöitä tunnutaan kohtelevan kuin kakkosluokan työntekijöinä, toki ymmärrän että kesätyöntekijät ovat vain hetken töissä, mutta tulisi heitä kohdella kuin vakituisiakin. Mutta nuoria, ensikertaa kesätöissä olevia on liiankin helppo hieman huijata. Jotta huijauksilta välttyisi tulisi jokaisen lukea työsopimuksen pieninkin präntti, jottei allekirjoita sopimusta jossa työnantajalla on oikeus perua vuoroja syyttä tai olla maksamatta joltain ajalta palkkaa. Kaikenlaisia kiertoteitä palkan maksamattomuuteen takuulla löytyy ja varmasti jotkut yritykset niitä hyödyntää. Tämän takia varmaankin alle 15 vuotias ei saa allekirjoittaa työsopimuksia yksin, vaan mukana on oltava vanhemman allekirjoitus. Vaikka ei ikä olekaan mikään peruste järkevään työsopimukseen. Itse olin kaksi vuotta postilla työhönkutsuttavan sopimuksella ja näin jälkeenpäin ajateltuna en ikinä lähtisi enään moiseen, jos kyseessä olisi päätulon lähde. Jatkoin työtä kaksivuotta aivan tyytyväisenä vaikka monet ympärillä olevan ihmiset sanoivatkin ettei tuommoisessa sopparissa ole järkeä. Ehkä itsekkin saatuani etäisyyttä työhön ymmärsin kuinka stressaavaa se oli.

Kaikesta huolimatta, varsinkin nuorena on mahtavaa päästä kesällä duuniin, hieman näkemään työelämään ja mikä parasta, tienaamaan omaa rahaa. Itse tienattu raha tuntuu aivan erilaiselta, sillä sillä voi tehdä ihan mitä haluaa. Lisäksi työstä saa hyvää kokemusta, sekä CV:ssä näyttää hyvältä että on tehnyt töitä. Itselleni suurin motiivi tosin on raha, mutta se että saan laittaa merkintää CV:seen työsuhteista, on omalla tavallaan palkitsevaa sekä varmasti eduksi joissain töissä.

Vaikka tiedostankin ettei mulla olisi oikeastaan varaa valittaa, sillä joillain ei ole työtä ja minulla on kaksi, mutta ihan itsenikin kannalta haluaisin ottaa lisää selvää työaika laista sekä sen eri sovellettavissa olevista pykälistä. Ehkä joskus monen vuoden päästä tajuan että työnantaja toimikin ihan laillisesti tai sitten ihmettelen miten olen moisen suostunut. Jos ei muuta, niin ainakin kokemusta kertyy ja saletisti laitan CV:seen että olen ollut hätäapu kertomatta todellisia tekemiäni työtunteja. Joten kuka sitä jääkään plussan puolelle? Sitä mietin itsekkin.

Vieläkin sohvalla istuen katselen ulos sinistä taivasta ja porottavaa aurinkoa, mietin että toivon heillä olevan siellä nyt helvetillinen kiire, koska minut kotiin laittoivat. Vahingon ilo paras ilo.