Euroviisut ovat monia vuosikymmeniä pyörinyt laulukilpailu, jossa Euroopan maat kisailevat keskenään musiikin voimin. Musiikkikilpailu on kasvattanut suosiotaan ja isäntä maat satsaavat tapahtumaan entistä enemmän. Kilpailu tuo aina isäntämaalleen mainetta ja kunniaa, rahaa sekä turisteja. Kaikin puolin mahtipontiset laulukilpailu juhlat ovat joillekkin maille siunaus, kun toiset ovat saaneet niitä järjestää useampaankin otteeseen. Mutta kilpailun hohto on monia vuosia pysynyt samana, on kisa uudistunutkin, yhä useammin lavalla näkee naisia pieni budjettisissa mekoissa, eikä kangasta ole monenkaan asuun tuhlattu. Viime vuoden Suomen esitys osittain sensuroitiin Kiinassa, mutta keskustelua herätettiin, mikä todennäköisesti oli tarkoituskin. Kilpailu on pysynyt vuosien ajan puhtoisen ihailtavana, jossa samaan maaperään juuttuneet maat niin kannustavat naapuriaan, vaikka samalla kilpailevatkin sitä vastaan. Ajatus on olla tuoda maat yhteen ilman suurta kiistaa. Mutta harmiksi tänä vuonna politiikan pieni kärpänen puuttui peliin.

Tätä viikkoa voisi kutsua viisuviikoksi, Euroopan laajuiset musiikki kilpailut käydään tämän viikon aikana, tämä viikko yhdistää maita entisestään, kuin suureksi perheeksi. Kaksi semifinaalia ja lauantaina koko koitoksen kruunaa spektaakkelimainen finaali jossain päin Kööpenhaminaa, jännityksellä odotamme missä maassa kokoonnumme ensivuonna. Maat odottavat jännityksen sekavissa tunnelmissa kuinka he pärjäävät kilpailussa, tuleeko voitto vai vältetäänkö se täpärästi.

Eilen käytiin ensimmäinen semifinaali, harmikseni en sitä kokonaan kerennyt näkemään, mutta koosteita kappaleista näin sitäkin enemmän. Ensimmäiset kymmenen pääsivät finaaliin rahottaja maiden vierelle. Molemmat suosikkini tästä semifinaalista, Ruotsi ja Unkari pääsivät molemmat jatkoon. Mukaan finaaliin pääsi myös kahdeksan muutakin maata, muun muassa Venäjä. Viime aikaiset Venäjän sota ja politiikka tilanteet  sekä kansan tyytymättömyys niihin pääsivät valitettavasti hetkellisesti valoon tulosjulkaisu tilaisuudessa. Venäjä julkaistiin jatkoon päässeeksi, niin yleisö, koko salin täyteydeltä buuasi. Buuuu. Venäjän oma catcat duo joutuu koko kilpailun ajan kantamaan leimaa Venäjän lähettiläinä. Tuskin näillä kahdella neidolla on todellisuudessa mitään osaa tai arpaa siihen mitä Venäjän ja Ukrainana rajalla tapahtuu, mutta he edustavat nyt Venäjää ja saavat tuntea viisuyleisön vihan. Tosin harmi, että politiikka näkyy tämmöisissä kilpailuissa, toisaalta taas hyvä että yleisö ilmaisee mielipiteensä Venäjän tilannettaa kohtaan, antaa risuja, mutta toisaalta tukee viattomia kärsiöitä. Ne hurraat mitkä Ukraina sai päästessään finaaliin raikuivat kai, toivottavasti,  Venäjälle saakka. Venäjän catcat tytöt joutuvat buuauksen uhriksi, vaikka syyttävä sormi osoittaa Venäjän johtajan penkille, penkille jossa istuu hukkapätkän pituiseksi jäänyt, itsestään hirmuhallitsijan kuvaa luova, kansaa kuristuksissa pitävä ilmeetön mies. Putin. Vladimir Putin.

Toivon kuulevani buuauksia euroviisuissa viimeisen kerran. En halua että kilpailuun jossa vallitsee puhtoisen yhteenkuuluvuuden iloinen tunnelma sotkeutuu johonkin joka vie kaiken ilon. En halua että vittumaiset poliitikot saavat sanavaltaa tähän ohjelmaan. Kansa saa osoittaa mieltään, tietysti toki saa buuata, mutta euroviisuissa, pyydän, buuatkaa esityksille jotka ovat israelin vuoden 2000 tasoista materiaalia, kuin sille että maan korkein päättäjä on todellinen idiootti. Politiikka on jo sotkenut liian monia hyviä asioita, politiikka tekee asioista tahallaan liian hankalia ja vaikeita. Euroviisut ovat vuosia pysyneet yksinkertaisina, idea niissä on helppo, mutta viihdyttävä, euroviisut ovat koko kansan kokoontumis paikka, jolloin voi hetkellisesti tuntea hyväksyntää ja toisten maiden suvaitsevuuden toisiaan kohtaan. Elköön politiikka koskeko siihen yhteen koko Euroopan yhteiseen laulukilpailuun, jonka tarkoitus on levittää iloa ja yhteenkuuluvuutta, ei anneta politiikan taas pilata kaikkea iloa. Jos Venäjälle näissä kisoissa vielä buuataan ei katsota sitä huonon esityksen tuloksena vaan käännetään se suoraan sinne minne se kuuluu, in your face putin.

Jos suomessa ei sananvapautta olisi olisivat jo venäjän pienet kätyrit minut siepanneet. Mutta haluan vain nauttia euroviisuista ja niin varmasti haluaa moni muukin. Emme halua miettiä kahden maan välistä ikävää tilannetta kun Ruotsin mamma laulaa kaunista kappalettaan, emme halua kuulla pahoja uutisia kun azerbaijanin edustaja keikuttaa lanteitaan, emme halua murehtia maailman tuskaa kun suomen pojat astuvat lavalle. Edes hetken, edes sen pienen hetken haluamme ajatella jotakin muuta kuin kaikkea sitä pahaa mitä maailmalla tapahtuu, vaikka harva meistä mitään Venäjän ja Ukrainan tilanteelle voi, niin voimme hetkeksi sulkea sen kaiken pois, istahtaa ja katsoa euroviisuja. Ja tänä vuonna taso on yllätävänkin korkealla, monta huippu kappaletta. Tällä viikolla ei Venäjää murehdita, sillä Euroopan huomio pyörii nyt Kööpenhaminan ympärillä.

Hyvä Suomen pojjaaaat!