(Päänsisäinen kauhuteatteri on sarja jossa kirjoittelen näkemiäni painajaisia sekä selkeästi mieleen jääneitä unia. Osan II löydät  tästä ja osan I tästä )


" Sain tietää että aikaa sitten lähettämäni kirje oli sittenkin mennyt perille ja siihen oli tullutkin vastaus tietämättäni. Puristin kirjettä kädessä lukien sitä ihmeissäni, miettien olisiko vielä myöhäistä siihen vastata. Laitoin kirjeen laukkuuni ja kävelin postitoimiston suurista ovista pihalle. Ulkona parkkipaikalla seisoi musta amerikanrauta auto jonka sisällä oli muutama mies mustiin nahkatakkeihin pukeutuneena. Kävelin auton ohi ja vilkaisin sen takaluukkua, joka oli auki. Pysähdyin ja käännyin autoon päin, takakontin luukussa oli jotakin punaista sekä käden jälkiä. Kurotin takaluukkuun kun auton sisällä ollut mies laittoi luukun kiinni niin, että sormeni meinasivat jäädä väliin. - Älä koske siihen, mies karjahti ja mulkaisi minua julmasti. - Jos et anna koskea epäilen sitä vereksi ja soitan poliisit, sanoin ja samalla takaluukku aukeni. Sipaisin sormella punaista nesteen omaista sormenpäähäni ja kävelin pois. Pyyhin sormenpääni takkiini ajattelematta sen suurempia, mutta kävellessäni yhä kauemmaksi tunsin miesten katseet niskassani.

Kävelin kotiini. Olin juuri ostanut uuden kodin itselleni, keltainen pieni omakotitalo mäen päällä, jonka takapihalla oli korjaamo. Ikkunasta näki suoraan postitoimistolle, joten näin kuin tuo musta amerikanrauta lähti madellen pois postitoimiston pihasta juuri kuin olin kotiin saapunut. Illalla minulle saapui vieraita, vanha tuttuni, joka oli ammatiltaan poliisi sekä eräs miespuolinen ystäväni. Aikaisemmista päivän tapahtumista en toki ollut mitään muistanut mainita ystävilleni ja tuskin niitä itse muistinkaan. Ilta oli jo hämärtymässä.

Kunnes pihalleni kaarsi tumma auto, josta näin miehen astuvan ulos. Mies tuli katsomaan ikkunastani sisään, palasi autolleen ja raahasi sieltä ulos itseään paljon pienemmän henkilön ja soitti ovikelloani. Hieman epäröin oven avaamista, mutta jostain syystä menin avaamaan. Seisoin hiljaa oven suussa. Oven takana seisoi kalju raavas mies pidellen kuristus otteessa itseään puolet pienempää mies henkilöä, jonka tunnistin Pertuksi*, pojaksi joka kävi lukion samaan aikaan kanssani. Katse hänen silmissään oli hätääntynyt ja silmät olivat selvästi punaiset itkemisestä. Perttu haukkoi henkeä ja hänen vaatteensa olivat likaiset. - Ethän sä ole soittanut poliisille, mitä, hä? Raavas kalju mies ärähti. -En, sain sanottua, mutta hän edelleen tuijotti minua vihaisesti. -Ja sä et soitakkaan, onko selvä? Ketä siellä sisällä on!? Mies karjui päin naamaani. -  En soita, en! Vastasin lähes hätääntyneenä samalla katsoen Pertun silmiä jotka kuin huutaen anelivat apua. Yhtäkkiä mies lykkäsi käteeni pienen puukon ja kääri Pertun hihan. Näin Pertun käsivarren olevan täynnä puukolla kaiverrettuja merkkejä. - Kirjota siihen päivämäärä, mies sanoi. -Et oo tosissas, ihmettelin ja katsoin Pertun hätääntyvää ilmettä. -Tee se, onko selvä! Sä et halua lisää seuraamuksia, Mies alkoi hermostumaan. -Anteeksi sanoin Pertulle ja painoin puukkoa hänen käteensä. Näin kuinka kyyneleet valuivat hänen poskeaan pitkin. - Hyvä, etkä sitten enään sekaannu meidän bisneksiin, pysyt kaukana jos et halua meitä uudestaan tänne, mies sanoi vihaisesti ja vetäisi puukon kädestäni laittaen sen Pertun kaulalle uhkailun merkiksi. Puristin vielä Pertun kättä.

En kerennyt sanoa mitään takaisin, kun yhtäkkiä ystäväni tuli ovelle olohuoneesta, -Mitä täällä tapahtuu? -Voi helvetti!, mies huusi ja ennen kuin hän kerkesi kääntyä pois ovelta ystäväni veti takin taskustaan virka aseensa ja ampui. Miehen kaatuessa maahan Perttu pääsi irti hänen otteestaan ja kumartui maahan. Samalla pihalla olleesta autosta nousi kaksi uutta miestä nahkatakkeineen ja aseineen. - Voi helvetti Iida, mihin sä oot sekaantunut! Ystäväni huusi ja juoksi pihalle aseensa kanssa. -Perttu, juokse! Autoin hänet ylös ja lähdimme juoksemaan ulos. Perttu jatkoi mäkeä alas läheisen talon pihaan. Minä menin eri suuntaan, mutta en kerennyt kuin vastakkaisen talon katosten taakse kun pihalleni ajoi toinen iso musta auto ja muutama autosta noussut huomasi minut. Nousin ja lähdin juoksemaan mäkeä alas kuullen muutamia laukauksia takanani. En kerennyt katsoa edes taakseni, että miten ystäväni pärjäsi, Perttua en enään nähnyt missään. Juoksin pieneen metikköön ja kun huomasin ettei ketään näkynyt takanani menin makaamaan katkenneiden kuusen oksien alle. Hengitykseni oli raskas ja mietin että mihin ihmeen huumeliigaan olen muka sekaantunut. Hengitys oli edelleen raskasta ja pelkäsin sen kuuluvan. Vapisin aivan pelosta. "

Herään

MjAxMS03MWM3MTgyMDE3NmY4YmYw.jpg

Ensimmäinen yö uudessa asunnossa ja jo sekaannuin huumeporukoihin

*Pertun nimi muutettu