Vihdoin tänään alkoi meidänkin alueen hiihtoloma ja päätin lomaksi lähteä vanhemmilleni Etelä-Suomeen päin. Koska inhoan junien eläinvaunuja ja onnibussiin ei saa lemmikkiä ottaa niin päädyin matkustamaan ihan perinteisellä bussilla. Tosin päätökseen ehkä vaikutti sekin että lippu oli halpa ja bussi pika.

Tykkään seurata julkisissa istuessanikin edessä menevää liikennettä ja pyrin istumaan mahdollisimman edessä. Itselläni on ollut ajokortti kohta jo neljä vuotta. Vaikka en mikään huippukuski vielä ole, saatikaan talviajossa, niin silti pidän itsäni maltillisena ja hyvähä kuskina. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut enemmän sekä tarkemmin tarkkailemaan kanssa ajajien käytöstä ja autonhallintaa. Vaikkakin inhimillisiä virheitä sattuu liikenteessäkin, niin joiltakin selkeästi käytöstavat unohtuvat samantien kun ratin taakse istuu.

Väli Jämsä - Orivesi oli kuin villiä länttä. Jokin tumman harmaa Saab alkoi ajelehtimaan oudosti kaistan laidasta toiseen, välillä lisäillen ja vähentäen vauhtiaan. Muutamaan kertaan bussikuski joutui tekemään äkillisen jarrutuksen kun Saabin takapuskuri tuli liian lähelle. Ohituskaistan tullessa teki se ihmeellisiä ohituksia ja ohituksistaan huolimatta oli se monia kilometrejä vielä samassa letkassa. Jossain ennen Orivettä se äkisti kurvasi bussipysäkille.

Mä en ymmärrä mikä ihmeen kiire ihmisillä on liikenteessä. Perille pääsee hitaamminkin ja pidemmällä matkalla muutama hassu ohitus ei vaikuta ratkaisevasti siihen monelta oikein on perillä. Letkassa ajo tosin ei aina kovin mielekästä ole ja monesti myönnän itsekkin melkein hermostuneen letkaa johtaneeseen autoon ja tehneen typeriä ohituksia, mutta toisten vaarantaminen oman turhautumisen tähden ei ole oikeutettua, varsinkaan liikenteessä.

Muutamia kymmeniä kilometrejä Jämsän jälkeen ohituskaistalla ohi paahtoi matala viininpunainen mersu. Vielä melkein ohituskaistan viimeisillä viivoilla oli mersun päästävä yhden auton ohitse. Seurasin sen menoa edessämme, auto hiillosti jotakin raukkaa aivan perseessä kiinni odottaen ohitus paikkaa. Hetken päästä se ohittikin hiillostamansa auton ja katosi kovaa vauhtia näköetäisyydeltä.

Bussikuskikin yhdelle matkustajalle päivitteli että mikä kumma siinä on että ohituskaistalla paahdetaan hirmuista vauhtia ja muuten ajetaan alinopeutta. Busseilla on aikataulut, joten miksei niitä voi päästää ohitse?

Keskittymiseni liikenteeseen herpaantui kun eteeni istui mies, joka samanaikaisesti tuoksahti hyvältä ja pahalta. Ja tukki oivallisen näköyhteyteni edellä ajaviin autoihin.

Liikenteessä pitäs olla kaikkien kaveri
 

Mä vieläkin pyyhin viimesiä kyyneleitä silmistä edellisen elokuvan jäljiltä. Elokuvassa psykiatri nimeltä Hector lähti etsimään sitä mitä on onnellisuus, hän matkasi Kiinaan, Afrikan kautta takaisin Amerikkaan. Hän tapasi ihmisiä, onnellisia ja onnettomia, kaikilla oli oma käsityksensä siitä mitä onnellisuus on, Hector koki mitä hulvattomimpia, pelottavia ja yllätyksellisiä kokemuksia. Toisille onnellisuus oli menestystä, toisille rakastetuksi tulemista, toiselle kutsumus ammatissa olemista, toiselle onnellinen vaimo oli tie onneen. Onnellisuutta ei voi millään määrittää, Hectorkin varmaan itse ymmärsi että onnellisuus on jokaiselle erilaista, se voi olla niin pienistä asioista kiinni, ettemme sitä välttämättä itse tajuakkaan. Lopulta Hectorin matkattua maapallon toiselle puolelle ja takaisin, ymmärsi hän että kaikki hänen onnellisuuteensa tarvittavat ainekset oli siellä mistä hän alun perin lähtikään.

Nykyajan maailmassa tunnumme olevan välillä liiankin kiireisiä miettimään omaa hyvinvointiamme, kuten Hectorin tapaama miljonääri sanoi, ettei hänen työmäärillään kerkeä miettimään mitä onnellisuus on, hän kerkeää olla ehkä onnellinen sitten eläkkeellä. Mutta onnellisuuden ei pitäisi olla tulevaisuudessa, ei voi vain odottaa että sitten kun sitä ja tätä, mutta entäs jos sitä ”sitten kun” aikaa ei tulekaan? Elämä pitäisi olla tässä ja nyt, löytää ne pienetkin onnellisuuden rippeet tästä päivästä. Jostain luin lauseen että eläisikö mieluummin pitkän ja onnettoman vai lyhyen ja onnellisen elämän? Onnellisuutensa kai voi melkeimpä itse valita.

Kuitenkaan onnellisuus ei tarkoita helppoa elämää; Kiinan vuorilla Hectorin tapaama munkki sanoi olevansa onnellinen koska on kokenut elämässään niin paljon hyvää kuin pahaakin. Vastoinkäymisten kautta ehkä ymmärrämme paremmin joidenkin asioiden todellisen arvon ja vastoinkäymiset ehkä auttavat meitä näkemään sen mitä onnellisuuteemme tarvitsemme. Monesti ymmärrämme jonkin asian arvon itsellemme vasta sitten kun olemme menettämässä tai jo menettäneet sen.

Kiinasta Afrikkaan matkan Hector teki lentäen neljällä eri koneella ja matkan yhteiskeston ollessa kaksi päivää. Viimeisessä koneessa hän istui naisen vieressä, jolla oli vauva sylissään. Kone oli vanha ja heiveröinen ja Hector pelkäsi sen putoavan. Nainen häntä lohdutti, että kone on ehkä vanha, mutta se tarkoittaa ettei se ole koskaan pudonnut. Tälle naiselle onnellisuus oli perhe ja läheiset ihmiset sekä bataattipata, jota Hector pääsikin maistaan. Onnellisuus voi koostua yhdessä olemisesta, yhdessä tanssimisesta ja juhlimisesta. Meidän tulisikin kerätä ympärillemme ihmisiä jotka tuottavat meille iloa ja jotka välittävät ja joista itse välitämme. Perhe voi nykyaikana tarkoittaa melkein mitä vain, sen voi itse määrittää ketkä omaan perheeseen kuuluu ja ketä pitää perheenään. Ei se ole verisukulaisuudesta kiinni tai siitä missä maassa asuu. Hyvät ystävät tekevät elämästä paremman, eikä heitä tarvi olla tusinoittain, yksi ihminen voi muuttaa elämää paljon tai itse voi olla se joka tuo toisen elämään hyvää.

Mä olen pitkään miettinyt, että mistä koostuu minun omat onnellisuuden aineet. Syyllistyn kyllä hyvin paljon siihen, että siirrän sitä tulevaisuuteen, vaikka tässä, tietokoneen ääressä istuessa, olisi jo monia syitä onneen. Ehkä mun elämä ei ole kaikilta osin kunnossa että voisin vielä olla täysin onnellinen, mutta toisaalta tuleeko se koskaan kunnossa olemaankaan? Se että odotan vain koulusta valmistumista ja sitä että ”elämä alkaa”, vaikka pitäisi tajuta sen jo alkaneen ja alkaa rakentaa onnellisuuttaan heti eikä kohta. Toisaalta kun alkaa paremmin miettimään niin en mä sentään onnetonkaan ole, mulla on hyviä kavereita koulussa, kiva koti, kani, ruokaa ja vapaus. Mähän olisin oikeastaan vapaa tekemään ja menemään mitä ja miten huvittaa, mikään ei sido mua mihinkään. Ehkä se että mä tiedän olevani vapaa, tekee musta onnellisen.

Helvetin syvällistä taas, mutta

Kuten Hectorkin lopulta ymmärsi, että hänellä oli onnellisuuden ainekset siellä mistä lähtikin, hän tarvitsi vain etäisyyttä nähdäkseen ne.  Ei onnellisuutta välttämättä tarvitse lähteä etsimään Kiinan vuoristosta, lämpimiltä hiekkarannoilta tai Afrikan viidakoista, sillä ehkä kaikki mitä tarvitset on tässä, ympärilläsi, lähelläsi. Ehkä se on kuppi kuumaa teetä, kävely pihalla, hyvä elokuva, joku tietty ihminen tai joku joka vain lämmittää palelevia varpaita tai joku jonka syliin voi päänsä huolettomana painaa. Ei onnellisuus ole mitään ihmeitä, se ei ole rakettitiedettä tai ydinfysiikkaa, se on jotain mitä jokainen voi tavoitella ja vaalia. Elokuvan lopussa sanottiinkin että jokaisella on oikeus ja velvollisuus olla onnellinen.

Tie onneen käy vatsan kautta.

i look like this when i saw a pizza.

(kirjoittaminen on ruosteessa, joten älkää kohdelko kaltoin)

 

Törmäsin jonkin aikaa sitten aiheeseen lasten aivopesu. Psykologiaa jonkin verran lukiossa opiskelleena muistan kuinka opettaja puhui kuinka lapselle voi saada aikaan muiston asiasta jota ei ole koskaan oikeasti tapahtunutkaan. Tarpeeksi uskotellessa lapselle asiaa alkaa hän kuin muistamaan `tapahtuman`, tosin vanhemmat lapset eivät kaikkea sulata. Sama aivopesu tekniikka toimii aatosten ja elämänarvojenkin kohdalla. Enkä nyt tosin sano että hyvät elämäntavat tai arvot olisivat aivopesua, mutta vanhempien pitäisi antaa lapselleen mahdollisuus valita joissakin asioissa eikä olettaa että he haluavat automaattisesti samaa kuin he itse.

Kierrän aiheeseen pienen mutkan kautta; Mediassa jonkin aikaa sitten puhuttiin paljon siitä miten lapset eivät ymmärrä sukupuolineutraalia avioliittoa, heidät kuin aivopestään Pride kulkueisiin ja jos lapsi sanoo että ei näe ihmeellistä jos kaksi miestä tai naista menee naimisiin, on joku heti haukkumassa lapsen vanhempia jotka ovat kuin laittaneet sanat lapselle suuhun. Ymmärrän toki että lapsia on helppo aivopestä, heille voi suoltaa ties minkälaista paskaa ilman kyseenalaistusta, mutta pitää asiaa katsoa välillä eri näkökulmasta. Onhan lapsillakin omia mielipiteitään, emme nyt heitä aivan tyhminä saisi pitää.

Aiemmin tällä viikolla jälleenkerran uppuduin netflixiin, koska en sieltä mitään hyvää löytänyt palasin dokumentteihin jotka olen joskus aikaisemmin katsonut, ja valitsin sieltä dokumentin Jesus Camp. Dokumentissa lapsia viedään (tai he menevät) uskontopainotteiselle leirille, jossa luetaan raamattua, järjestetään erilaista tapahtumaa sekä keskitytään uskonnollisiin aiheisiin sekä jumalanpalveluksiin. Dokumentissa lapset itkivät jumalanpalveluksissa ja hokivat raamatun sanoja ääneen, samalla kun leiri pappi kuin kiihkon omaisesti yllytti heitä jatkamaan sekä tuntemaan jeesuksen itsessään, jotkut sätki lattialla ja huusivat kuin tuskissa. Just. Mä en halua sanoa että kyseisenlaiset leirit olisivat pahasta, mutta miksi emme puhu uskonnosta aivopesun aiheena, siitä kuinka lapset laitetaan uskomaan lähes järjettömiä asioita, vai onko uskonto liian tabu aihe? Ikuisena ääriuskontojen sekä raamatun sanasta sanaan lukemisen kritisoijana en oikein osannut suhtautua dokumenttiin aivan vakavissani.

Yhä useita lapsia ja nuoria aivopestään uskonnon arvoihin. En toki sano etteikö uskonnosta löytyisi hyviäkin arvoja, mutta heille ei anneta omaa ajattelutapaa vaan ainoa oikea tapa ajatella on se mitä niin sanottu pyhä kirja edustaa. Lapset elävät jatkuvassa jumalan pelossa eivätkä tee asioita itsensä vaan jonkin kirjan takia. Pahimpana esimerkkinä on siveysjuhlat joita järjestetään Amerikassa ilmeisesti lähes joka osavaltiossa. Juhlissa, tai jos niitä voi juhliksi kutsua, nuoret, hyvin, hyvin nuoret naiset tai oikeastaan tytöt vannovat isänsä kanssa puhtautta avioliittoon asti eli neitsyenä naimisiin asti. Olen nähnyt dokumenttia siveysjuhlista muutamaan kertaan, monet tytöt ovat niin nuoria etteivät varmaan edes ymmärrä mitä he juhlassa niin hauraasti vannovat. Kummallisinta tässä on se, että tytön isä on osana takana päätöstä, kuin hän muka tietäisi mikä olisi lapselle parasta. Lapsiaanhan jokainen toki haluaa suojella, mutta on harvinaisen alistavaa olla luottamatta oman lapsen harkinta kykyyn, kuin naisen olisi vain annettava oman seksuaalisuutensa kontrollointi ensin isälleen sitten aviomiehelleen, joissakin piireissä kai ollaan hieman nykyajattelusta jäljessä. Tosin ohjelmassa sanottiin että osa tytöistä harrastaa esiaviollista seksiä, siveyssormus siirtää seksin aloittamista vain muutamalla vuodella. Enkä nyt taaskaan sano etteikö olisi hyvä pidättäytyä avioliittoon asti, mutta päätöksen tulisi olla oma, eikä niin että päätöksellään miellyttää vain vanhempiaan sekä tekee niin kuin kirkko käskee. Tosin ei sekään kovin fiksua ole että teininä paksuksi pamahtaisi.

Vaikka mä rakastaisin pauhata tästä aiheesta lähes loputtomiin, niin on pakko sanoa että uskonto tuo myös paljon hyvääkin; se antaa turvaa, lohtua ja joillekkin sisältöä elämään, mutta kaikki äärimmäisyyksiin vienti tuskin on missään aiheessa hyvä. Jokaisella tulisi olla oikeus luoda oma uskontonsa, eikä vain seurata yhden kirjan oppeja, maailma on pullollaan uskontoja, eikä kukaan voi sanoa mikä niistä muka on se oikea vai onko kaikki vain pelkkää lumetta.

tää ihmiskunta on muutenkin tuhoon tuomittu.

Pahoittelut perään vähäisestä blogin päivittämisestä.

Joskus vituttaa ja rankasti. Silloin aiheesta on päästävä kirjoittamaan blogiin.

Päivän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen istun kotona sohvalla. Tänään minulla piti olla työvuoro yhdeksään asti, mutta ukkosen jyrähdettyä ja sähköjen työpaikalla hetkellisesti katkettua sain lähtöpassit kotiin, sillä kuulemma pizzan teon tyssättyä ei minua enään tarvita, eikä uunia voisi käyttää ennen kuin ukkonen laantuisi. Toki järjellisesti ajateltuna ymmärrän, että koska minulla on työhönkutsuttavan sopimus niin olen töissä kun vain on tarvetta. Ja eikä heillä olisi järkeä maksaa minulla palkkaa vain pelkästä paikallaan pyörimisestä. Mutta aloin jo pariviikkoa sitten pohtia laillisuus asioita, sillä silloin minut passitettiin samanlailla kotiin ja viikko sitten alle päivää ennen sain viestin että vuoroani ei ole. Toki ymmärtäisin jos minulla ei olisi ollut vuoroja merkittynä, mutta kaikkina näinä päivinä on työvuorolistassa ollut merkintä työvuoroistani. Ja jos en totaalisen väärin muista niin työnantajan tulisi maksaa työvuoro listaan merkityistä tunneista.

Vaikka itselläni onkin kyseessä päätyön sivussa tehtävä pieni lisä duuni, josta saa tienattua hieman ylimääräistä, niin silti ärsyttää kun on aamulla tsempannut itseään kahdeksan tunnin vuoroon, mutta jo neljän tunnin päästä huomaa istuvansa kotona. Ei oo reiluu, jos multa kysytään. Vaikka koenkin että tässä on hieman huijauksen makua, mutta koska tiedän kyseisen porukan olevan itsekkin vasta opiskelijoita ja harjoittelevat vasta tähän työhön, niin en viitsi asiasta liikaa möyhötä. Turha vaan odottaa hymiötä tekstiviestissä. Mua vituttaa syvästi sisäisesti, mutta jos seuraavaa työvuoroa tulee, tiedän meneväni paikanpäälle kuitenkin hymyillen.

En niinkään ole huolissani siitä että kaikki omalla kohdallani tässä asiassa hoituu täysin lain mukaan, mutta yleisesti kesätyöntekijöitä kuulemman huijataan paljon. Jos itselläni ei olisi toista pää-kesätyötä olisin kirjaimellisesti kusessa. Kesätyöntekijöitä tunnutaan kohtelevan kuin kakkosluokan työntekijöinä, toki ymmärrän että kesätyöntekijät ovat vain hetken töissä, mutta tulisi heitä kohdella kuin vakituisiakin. Mutta nuoria, ensikertaa kesätöissä olevia on liiankin helppo hieman huijata. Jotta huijauksilta välttyisi tulisi jokaisen lukea työsopimuksen pieninkin präntti, jottei allekirjoita sopimusta jossa työnantajalla on oikeus perua vuoroja syyttä tai olla maksamatta joltain ajalta palkkaa. Kaikenlaisia kiertoteitä palkan maksamattomuuteen takuulla löytyy ja varmasti jotkut yritykset niitä hyödyntää. Tämän takia varmaankin alle 15 vuotias ei saa allekirjoittaa työsopimuksia yksin, vaan mukana on oltava vanhemman allekirjoitus. Vaikka ei ikä olekaan mikään peruste järkevään työsopimukseen. Itse olin kaksi vuotta postilla työhönkutsuttavan sopimuksella ja näin jälkeenpäin ajateltuna en ikinä lähtisi enään moiseen, jos kyseessä olisi päätulon lähde. Jatkoin työtä kaksivuotta aivan tyytyväisenä vaikka monet ympärillä olevan ihmiset sanoivatkin ettei tuommoisessa sopparissa ole järkeä. Ehkä itsekkin saatuani etäisyyttä työhön ymmärsin kuinka stressaavaa se oli.

Kaikesta huolimatta, varsinkin nuorena on mahtavaa päästä kesällä duuniin, hieman näkemään työelämään ja mikä parasta, tienaamaan omaa rahaa. Itse tienattu raha tuntuu aivan erilaiselta, sillä sillä voi tehdä ihan mitä haluaa. Lisäksi työstä saa hyvää kokemusta, sekä CV:ssä näyttää hyvältä että on tehnyt töitä. Itselleni suurin motiivi tosin on raha, mutta se että saan laittaa merkintää CV:seen työsuhteista, on omalla tavallaan palkitsevaa sekä varmasti eduksi joissain töissä.

Vaikka tiedostankin ettei mulla olisi oikeastaan varaa valittaa, sillä joillain ei ole työtä ja minulla on kaksi, mutta ihan itsenikin kannalta haluaisin ottaa lisää selvää työaika laista sekä sen eri sovellettavissa olevista pykälistä. Ehkä joskus monen vuoden päästä tajuan että työnantaja toimikin ihan laillisesti tai sitten ihmettelen miten olen moisen suostunut. Jos ei muuta, niin ainakin kokemusta kertyy ja saletisti laitan CV:seen että olen ollut hätäapu kertomatta todellisia tekemiäni työtunteja. Joten kuka sitä jääkään plussan puolelle? Sitä mietin itsekkin.

Vieläkin sohvalla istuen katselen ulos sinistä taivasta ja porottavaa aurinkoa, mietin että toivon heillä olevan siellä nyt helvetillinen kiire, koska minut kotiin laittoivat. Vahingon ilo paras ilo.

 

 

" - Lue ole hyvä

- öh; on kielletty, on kielletty, on kielletty..

- Viisituhatta kertaa on kielletty

- Onko siinä varmasti viisituhatta kertaa?

- Vannon kautta kiven ja kannon " - Muumilaakson tarinoita jakso 29

Yritteässeni lukea jo ties kuinka monetta kertaa Valviran virallista anniskelupassi materiaalia, hermostun sen tekstin jäykkyyteen sekä siihen kuinka kuin joka toiset sanat on on kielletty. Viimeksi viime tammikuussa päivitetty alkoholi laki on jakanut mielipiteitä puolin ja toisin. Lähes tulkoon ollaan jo järjettömyyden rajoissa siinä, että mikä on sallittua ja mikä ei. Valvira vaati poistettavaksi kaikki alkoholien mainoskuvat pois rekkojen kyljistä sekä tienvarsien mainokset heivattiin huis helvettiin. Eli käytännössä et voi enään lähes missään nähdä mainosta siidereistä tai oluista, paitsi ehkä hyvällä tuurilla telkkarista, mutta vasta kello 22 jälkeen. Ymmärrän toki että lait on asetettu suojelemaan ihmisiä sekä ohjailemaan yhteiskuntaa, mutta pitäisi sentään asettaa jokin raja sille, että kuinka pitkälle ja järjettömyyteen asti lakeja saisi viedä.

Vaikka itse luokittelisin itseni alkoholin vähäiseksi kuluttajaksi sekä selvinpäin olemisen puolesta puhujaksi, niin silti alkoholipassin materiaalin lukeminen lähes tulkoon raivostutti, koska siitä on tehty niinkin yksityiskohtaisen tarkkaa. Mainostamisessa varsinkin on jotkin säännöt lähes tulkoon järjettömiä, sillä jos jokin mainoksen väriyhditelmä tuo mieleen vahvan alkoholin, kielletään se vedoten epäsuoraan mainontaan. Koskenkorva pullon kyljessä oleva kuva peltoaukeasta oli erään aikakausi lehden sivulla, kuva kiellettiin vedoten sen olevan epäsuoraa mainontaa. Samoin Finlandia-vodka konvehti rasiasta ei saanut laittaa mainosta ratikan kylkeen, sillä se oli epäsuoraa mainontaa. Mitä helvettiä, oikeasti Valvira?!? Vedän henkeä ja rauhotun. Mainostamisesta varsinkin vahvan alkoholin tuottajille on tehty lähes tulkoon mahdotonta, kun taas mietoja alkoholijuomia saa sentään edes jonkin verran mainostaa. Ei kovasti houkuttelisi lähteä alkoholi bisnes alalle, kun Valviran kaikki kiellot mainostamisesta varsinkin perustuu siihen ettei vain vahingossakaan yritys edistä myyntiään uuden alkoholin mainoksella. Suorastaan vituttaa niiden puolesta jotka yrittävät saada uutta alkoholijuomaa markkinoille. Tosin ravintolassa, jossa on anniskeluoikeudet, saa mainostaa väkeviäkin alkoholijuomia kuvin sekä tekstein, mutta vain sillä ehdoin ettei yksikään kuva ulospäin näy.

Mä yritän oikeasti kovasti olla ymmärtäväinen. Tottakai lapsia tulee suojella ja niin ees päin, mutta luuleeko Valvira tosissaan että yhden alkoholipullon näkeminen ajaa sen katsojan heti sitä maistamaan sekä se on samantien portti auki alkoholismiin? Toki kieltämättä jonkin mainoksen näkeminen saattaa edesauttaa kyseisen tuotteen ostamista. Mutta liiallinen kieltäminen ei aina ole hyväksi, kuten varmaan jotkut teini-ikäisen kasvattaneet vanhemmatkin tietävät. Mä en usko että pieniä lapsia tarvisi niin suojella siltä että he näkisivät tienvarressa kuvat kalja tölkistä, olisin enemmän huolissani niistä teineistä. Nuoruus ja varsinkin teini-ikä on kokeilemisen aikaa, ja silloin osa alkaa kiinnostumaan alkoholista sekä muista nautintoaineista, mutta nyt tälläkertaa sivuutamme ne muut nautintoaineet ehkä seuraavaan kertaan. Uusien alkoholilain säädösten myötä tuntuu kuin alkoholi olisi viety piiloon, sitä piilotellaan eikä sitä näytetä missään. Siitä tulee kuin suuri kielletty hedelmä, joka hyvin todennäköisesti alkaa kiinnostamaan vähemmänkin uteliaita alaikäisiä. Netissä oli jossain vaiheessa vetoomus jonka mukaan Alkon ikkunat olisi peitettävä. Itse en nähnyt ajatuksessa yhtään mitään järkeä, sillä mitä enemmän asioita piilotellaan, sitä enemmän ne alkaa joitakin kiinnostamaan. Emmekä varmaankaan halua että kahdeksantoista vuoden alkoholi aiheen välttelyn sekä pullojen piilottelun jälkeen nuori astuu ensimmäistä kertaa Alkoon, uteliaana sekä tietämättömänä ostaa kaikkea mahdollista ja seuraavana päivänä herää vatsahuuhtelusta? Ehkä nyt oli hieman liioiteltua, mutta uskon että alkoholista sekä sen vaikutuksista enemmän puhuminen nuorille, voisi auttaa paremmin kuin se että mainokset viedään pois ja keskiolut alkoon. Pois silmistä ei aina ole pois mielestä.

Mutta taas palatakseni siihen että toki lait pyrkivät meitä jollain tasolla suojelemaan. Ja jotta ei aivan täydeksi haukkumiseksi menisi, niin on alkoholi lainsäädännössä jotain hyvääkin. Mainosten rajoittamisen osalta hyvää on se ettei niissä aivan mitään valheita tai perusteettomia lupauksia ole. Ja onhan se ehkäpä hyvä ettei teletappien mainoskatkolla saa mainostaa Jack Danielsin uusinta tuotetta. Ja liikenne turvallisuutta on pyritty parantamaan toitottamalla että jos otat, et aja ja jos ajat et ota. Tottakai jonkintasoinen lainsäädäntö alkoholia kohtaan on pakollinen, jotta ei joka jannu tuntisi jotakuta joka kuoli rattijuopon alle tai että maistoi alkoholia koska muumit sitä mainosti.

Alkoholipassiin lukeminen on avartanut silmäni, ymmärrän miksi ravintoloissa ollaan niin tarkkoja siitä että saa ostaa vain yhden juoman kerrallaan sekä siitä miksi en näe missään mainoksia alkoholista. Ennen en edes asiaa tiedostanut, mutta nyt olen tajunnut että ihmisenä joka ei lue mainoksia eikä usein käy baareissa, niin missä edes voisin törmätä alkoholipitoisen juoman mainokseen. Tai no telkkarista kello 22 jälkeen. Välillä alkoi lukeminen vituttamaan niin että avasin siiderin. Kaikki tuntui olevan Valviran materiaalin mukaan kiellettyä, On kielletty, on kielletty, on kielletty, on, kielletty... Mutta sentään yhtä asiaa ei Valvirakaan voi alkoholin kuluttajalta kieltää: sillä ostaessasi itsellesi Alkosta tai ruokakaupasta alkoholia, ei Valvira voi kieltää sitä juomasta. Tai jos Valviralta kysyttäisiin sekin voisi olla kielletty. Jos huominen alkoholipassikokeeni menee kunnialla läpi, niin mä niin juon itseni semi hiprakkaan vain puhtaasta vittuilemisen ilosta. Ei muuta kun hölökynkölökyn ja nauttimaan kesästä terasseille!

Valvira repis pelihousunsa tällasesta mainoksesta

Valviran pikkujouluissa varmaan pelataan peliä jossa jokainen kirjoittaa lapulle järjettömältä kuullostavan mahdollisen lain. Ja se ehdotus joka on kaikkein järjettömin ja voittaa, ajetaan läpi Suomen alkoholilainsäädäntöön.